Vettä satoi aamulla. Vesisateessa meni "pomo" töihin. Satoi niin rajusti, että minua hermostutti. Häntä lipui koipien väliin väkisin. "Pomohan" tykkää kaikesta ryskeestä ja sateen lotinasta, mutta minä en.
Ja sitten ykskaks iltapäivällä kumigorilla kylpi auringossa.
i
"Pomo" tulikin ajoissa kotiin ja vei minut heti ulos. Mentiin koirapuistoon, jossa jonkin aikaa oltiin isossa laumassa. Muiden mentyä jäätiin vielä joksikin aikaa.
Pois lähdettiin, kun aidan toiselle puolen tuli koirapari, joista toinen tuntui olevan raivopäisen vihainen. Kotiin mentiin tuosta linjaa pitkin kalliota kiiveten.
Kallio oli märkä ja kovin liukas. "Pomolla" vähän jalka lipsui välillä ja jopa minulla oli kerran kiipeämisvaikeuksia. Mutta ylös päästiin
ja kotiin mentiin.
Kotona sain yllätyslahjan, joka oli "pomon" saamassa paketissa ihan minua varten. Ihania ihmisiä :)
Melko pian taas mentiin. Ja kun tätä tuttua tietä vaellettiin, arvasin mihin mennään.
Pikkuihmisten luohan se tie johtaa. Ellen kanssa meillä oli rattoisaa. "Pomo" sanoi, ettei hän tiedä, kumpi meistä on rasittavampi. Me otettiin kaikki suuhun, revittiin papereita ja syötiin niitä, tyhjennettiin laatikoita ja kaappeja, siirreltiin tavaroita, juostiin, meluttiin, kaikkea ihanaa!
Enni sanoi, että minä olen tyhmempi kuin Elle. Annetaan anteeksi. Pikkusiskoa saa puollustaa.
Pienten ihmisten kommentit ovat välillä leikkisän provosoivia. Ebba sanoo joskus, että "Párek, ei sinun tarvitse ymmärtää, sinä olet koira!"
VastaaPoistaTuo on kyllä aika paha ;) Onneksi koira kuitenkin aina ymmärtää.
Poista