"Pomo" on jaksanut koko päivän hehkuttaa minun häntää. Eilenilalla, kun "pomo" vihdoin tuli nukkumaan, minun häntä heilui ihan omiaan. Minä en päätäni nostanut. Oli jo myöhä ja minä nukuin omalla paikallani, joten en viitsinyt sen kummemmin herätä. Annoin hännän puhua puolestani. Se hoiti hommansa mallikkaasti. Paukutti oikein kunnolla patjaan. Ja "pomo" oli onnessaan.
"Pomolla" oli tänään lomapäivä, joten suht myöhään aamulenkille lähdettiin. Ihan mukavan pitkä lenkki sitten tehtiin.
Häntä se on tässäkin kuvassa pääosassa. Meillä on nyt vähän sellainen kutina, että täällä meilläpäin asustelee citykani. Niin kovin pieni se on, mutta kun on nähty vain vilaukselta, niin ei voi varmaksi sanoa. Varmaa on se, että meidän rappuun on muuttanut uusi tyttökoiravauva. Nähtiin se pihalla.
"Pomo" piti lomapäivän, kun sillä on yksi ompeluprojekti, joka piti saada valmiiksi. Ei se valmistunut, sillä "pomo" meni kaupungille, kuulemma kampaajalle ja leffaan. Milloinkahan se luulee saavansa sen ompelunsa valmiiksi. Onneks ei ole minun ongelma.
Ai sun Pomokin on ihastunut häntään? Sama meillä. Minun häntäni on elänyt omaa elämäänsä pennusta asti. Heiluu ja paukuttelee milloin pöydänjalkaa, patteria tai seinää nukkuessani. Palvelijatar kuvittelee sen merkitsevän onnellista koiraa. On aivan täpinöissään. Ottaa kunnian minun hyvinvoinnista itselleen. Menköön täydestä ; )
VastaaPoistaMukavaa kylmenevää viikkoa!
Minä taidan yleensä olla niin ylitsevuotavan innostunut, että normaalisti häntä jää sivuosaan. Siksi se sai nyt niin suuren huomion.
Poista