Perjantaihulluutta

Tänään "pomo" piti huolen, että oli ajoissa töissä. Syytä siihen olikin, sillä tärkeitä työjuttuja oli heti aamusta. Yleensähän "pomo" ei tee mitään järkevää töissään, mutta joskus silläkin on hetkensä. 

Aamu oli hyvin märkä ja kylmä. Vettä satoi kaatamalla ja tuuli hyisesti. Minä jäin mielelläni kotiin.

Iltapäivällä, kun "pomo" palasi kotiin, paistoi aurinko, joten lähdettiin ulos, pitkälle lenkille. Se oli silkkaa hulluutta, sillä ilma oli jos mahdollista vieläkin kylmempi kuin aamulla ja tuuli hyytävä. Ei se aurinko enää lämmitä vaikka kuinka paistaisi. "Pomo" paleli koko lenkin ajan ja minäkin lopussa, kun seisoskeltiin.

Tuuli on tehokkaasti siirtänyt puiden lehdet pehmeäksi matoksi maahan. Sillä on mukava kävellä. Metrolle tässä mennään pikkuisen kiertotietä.

Metrolla mentiin Herttoniemenrantaan ja vaihdettiin lehtimatto kivipintaan. Nähtiin matkalla muutamia vieraita koiriakin. Minulla on tässä hillitön halu mennä eteenpäin ja "pomo" pysähtelee kuvaamaan.

Tien päässä oli tällainen hieno kalliomaisema. Tässä riitti tutkailemista pitemmäksikin aikaa.

Kallion toisella puolen olikin sitten meri ja aurinko. Mertahan me tänne tultiin katsomaan vaikkei kovin pitkälle jaksettukaan sen palelemisen kautta.

Katseltiin vain, että tuonnehan se oli tarkoitus mennä.

Ei se minusta ollut kiinni. Minä olisin kyllä voinut juosta kipittää tuonnekin vaikka kuinka pitkälle, mutta "pomoa" paleli. Lähdettiin siis sisämaahan ja päätettiin jäädä ekalle bussipysäkille ja mennä bussilla kotiin.

 Matkalla tutustuttiin eläimistöön. Tämä lienee se paljon puhuttu citykani. Ei minusta hääppönen.

Tätä tilhiparvea "pomo" jaksoi kuvata niin, että meinas tulla bussi jättää. Ehdittiin kuitenkin ja tultiin bussilla kotinurkille.

Reissu päättyi kuten alkoikin, lehtimatolle, tosin toisella. Noita lehtimattoja nyt riittää. Aikookohan joku haravoida kaikki lehdet?

Illalla "pomoa" paleli. Ei kait se aio ruveta sairastamaan?