"Pomo" oli taas erittäin aikaisin valveilla. Onneksi se joi kuitenkin sitä aamukahviaan suht kauan. mutta aikaisin me mentiin lenkille. Ja siitä minä löysin itseni taas. Pyykkituvan oven edestä. "Pomo" oli ottanut uloslähtiessään keittiön matot kainaloonsa ja vei ne pesuun. Minut palautettiin kotiin ja "pomo" poistui makkarin mattojen kanssa. Pian se palasi ja alkoi taas riehua sen siivoamisensa kanssa. Jynssäsi nurkkia ja pyyhki pölyjä ja siirteli tavarakasoja paikasta toiseen. Välillä vietiin mattoja tuuletusparvekkeelle, välillä haettiin niitä sisälle ja vietiin ulos toisia. Päättömän näköista toimintaa, mutta kumma kyllä osa kämpästä tuli siivottua. Kun alkoi olla suht siistiä, lähdettiin ulos.
Juu-u. Mattotuvan eteen. "Pomo" haki kuivat matot pois. Mentiin sisälle, laitettiin matot lattialle, siirreltiin tavarapinoja jne. Tätä jatkui kunnes puhelin soi. Silloin jätettiin siivoaminen ja lähdettiin ulos. Eipäs mentyään pyykkituvalle. Mentiin metroaseman luokse maleksimaan. Ihmettelin vilkasta bussiliikennettä, mutta "pomo" selitti, että metrot eivät nyt liiku koko matkaa, kun Kalasatamassa on siltatyö. Siksi metro korvataan busseilla. Meidän odottama bussi ei ollut korvaava vaan ihan normaali. Sieltä tuli nainen ja rattaat. Mentiin omituisen mutkittelevalle lenkille. Mutkittelu johtui siitä, että välillä sade uhkasi. Ei sitten kuitenkaan satanut ja ihan kiva lenkki tehtiin. Kun mentiin kotiin rattaista kuoriutui pieni, tosi pieni ihminen. Se mötkötteli lattialla ja naureskeli minulle. Kiva tyyppi. Ja hyvä äiti sillä oli, kun sain vähän pussaillakin. Vaipanvaihtoon en paljon saanut osallistua. Kun tämä pieni ihminen meni meidän sänkyyn tankkaamaan maitoannostaan, minä en saanut mennä mukaan.
Kun kerran en päässyt omalle paikalle nukkumaan menin sen pienen ihmisen petille. Ei minua kiinnosta teidän mielipiteenne asioiden sopivuudesta, hygieniasta tai muusta tyhmästä. Jokainen pitää huolen itsestään.
Etsikää te omat nukkumapaikkanne ihan mistä vain.
Mutta ei tätä iloa kauan kestänyt. Pieni ihminen pakattiin rattaisiin ja lähdettiin ulos. Mentiin metroasemalle. Saatettiin pieni ihminen äiteineen bussiin. Olipa kiva, kun kävivät. Bussin tultua minä halusin myös bussiin. "Pomo" joutui tosissaan pitelemään ja kertomaan, ettei nyt lähdetä mihinkään. Mentiin siis bussin sijasta pyykkituvalle hakemaan loputkin kuivat matot.
Että tällainen päivä tänään.
Mutta eihän se tietenkään riitä, koska meillä on tuo näköala, auringonlaskut ja ikkunoista ulos tuijotteleva haaveilija eli siis "pomo". Meillä otetaan kamera ja mennään parvekkeelle napsimaan kymmenittäin kuvia taivaasta, pilvistä, auringosta. Sitten tuullaan sisälle, tallennetaan kuvat koneelle ja tuhotaan niistä 90 prosenttia. Jäjellejääneistä laitetaan tänne sitten pari kolme. Ei kait minun tartte sanoa, mitä ajattelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti