Lakua maistelemassa

Joku oli leikannut nurmikon ja minä pääsin hetken toteuttamaan itseäni eli juoksemaan. Joskus "pomo" on ihan kiva. Vai johtuiko tämä vain siitä, että se oli käynyt kampaajalla ja Lintsillä, tavannut kavereita ja syönyt ison pannupitsan ja juonut tuopin. Minulla oli edessä kuitenkin jotain uutta, metromatka,

joka johti Rastilaan, jossa en ole koskaan ennen käynyt.

 Rastilan leirintäalueella sitten tapasin Lakun, nuoren käppänäuroksen,  jolla oli ihan kiitettävän mahtavat naamakarvat,

Tutustuimme toisiimme sivistyneesti,

joskin Laku välillä innostui liikaa ja minä jouduin vähän hillitsemään menoa.

Muutamalla hyvin kohdistetulla otteella tein selväksi, mikä on asioiden oikea laita.

Mutta sitkeä tyyppi tuo Laku on. Heti nousi ylös ja jatkoi hyökkäystä.

Halaileekohan se, vai yrittää tappaa?

Rauhoitutaanko?

Rauhoitutaanko, minä kysyin.

Pieni läksiäishalaus vielä.

Nähdään taas kamu!

Kotiin palattiin metrolla tietenkin. Siilitien metroaseman remontti aiheuttaa kaikenlaista mutkaa matkaan, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen, mitä kotona odotti.

 Ette kait ole tosissanne???

Tämäkö muka ruokaa?? Ja minun pitäisi syödä.

Arvatkaa, söinkö! Juu, en! En todella!