Aloitettiin lenkki korkealta mäeltä, missä sain vähän aikaa juosta vapaana. Vapaus kuitenkin loppui, kun meinasin mennä moikkaamaan yhtä ohikulkijaa. Kytkettynä jatkoin matkaa pitkin pellon reunaa. Heinikko oli märkää yöllisten sateiden jäljiltä, mutta hyvälle se silti maistui. Aamu oli niin aikainen, että peltojen yllä oli vielä usvaa.
Mutta sieltä se aurinko nousi. Käytiin pikaisesti koirapuistossakin ennen kotiutumista aamukahville.
Päivällä, kun aurinko edelleen paistoi, lähdettiin lenkille toiseen suuntaan. Piti tietenkin matkan varrella vilkaista, miten risteystyömaa edistyy.
"Pomo" suostui jopa vilkaisemaan Viikin peltojen suuntaan vaikka siellä näkyy sen työpaikka. Metsäpolkua jatkettiin ja taas jouduin kiinni, kun näin yhden mustikanpoimijan koirat ja ajattelin mennä niitä morjestamaan. "Pomo" ei oikein ymmärrä sosiaalisuuden ja hyvien tapojen päälle, vaan on sitä mieltä, että moikkaamatta mennään ohi.
Palattiin kotiin risteystyömaan kautta mutta nyt sillan ali. Käytiin hakemassa kotoa lisävarustetta ja meniin sellaiseen paikkaan kuin mustikka. Se mustikka olikin kiva paikka. Mennään varmaan toisenkin kerran mustikkaan. Siellä "pomo" keräili marjoja. Minäkin yritin pensaista jotain saada suuhuni vaikka "pomon" kämmeneltä syöminen oli paljon helpompaa. Siitä "pomo" ei kuitenkaan tykännyt, joten minä menin lepäilemään.
"Pomo" leikki niin innokkaasti mustikoillaan, etttei piitannut vaikka alkoi sataa. Sitten, kun piittasi, satoikin jo kaatamalla ja me kastuttiin litimäriksi. Matka oli ihan kohtuullinen, mutta, kun koko ajan vettä tuli täysillä, ei se kävely mikään nautinto ollut. Kastui "pomokin", kun eihän sillä mitään sadevaatteita tai -varjoja ollut. Illalla onneksi Enni kävi meitä ilahduttamassa. Kuulin,että puhuivat jotain huomisesta ja mustikasta 
Illalla olikin sitten taas kaunista ja aurinkoista ja pitkästä aikaa auringonlaskukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti