Matkan alkajaisiksi käväistiin ihan pikaisesti Tampereella kurkistelemassa maisemia. Mutta siellä ei pitkään viivytty, kun oli kiire pohjoista kohti.
Kun kerran Kaustinen sattui matkan varrelle, kipaistiin sielläkin parit portaat ylös.
Ja ihan hyvissä ajoin päästiin Rovaniemen maisemiin lenkkeilemään. ("Pomo" kertoisi joen nimen, jos muistaisi, mutta nyt ei uskalla edes arvailla, kun lukijoissa voi olla asiantuntijoita.)
Ihan mukavan rehevää tuolla pohjoisessakin on. Ja ne itikat on kyllä suuresti liioiteltu vaara. Ei ne minua ainakaan syöneet.
Pääsin välillä vapaanakin juoksemaan. Se on aina ja kaikkialla yhtä nautinnollista.
Vesi oli myös yksi elementeistä joihin tutustuin kahlaamalla, katselemalla
ja juomalla.
Näin pitkiä suoria teitä jajyrkkiä rantatörmiä.
Minä näin vanhan mummolan ja pitkän puupinon.
Sen sijaan minä en nähnyt jääkarhuja vaan jouduin jäämään lipputoimistoon odottelemaan siksi aikaa, kun muu seurue kävi niitä ihailemassa.
Tuo viimeinen ei kyllä ole jääkarhu vaan ahma. Se on tässä lähinnä Henua varten.
Ranualta jatkettiin Nurmekseen, jossa Täplä odotti. Viimevuotiseen verrattuna Täplä oli nyt kiltti kisu isosta koostaan huolimatta. Onneksi, sillä Rovaniemellä törmäsin tappajakissaan, joka säikäytti minut pahasti.
Kun kerran oltiin Pohjois-Karjalassa, mentiin tietenkin Kolille. Jokaisen ihmisen on nähtävä coli sanoi Thomaskin.
Meillä oli erittäin mukava reissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti