Aamuhan alkoi ihan mukavasti, mutta sitten melko pian lenkin alussa matontamppaajapiru iski yllättäen yhden talon nurkan takaa.
Sellainenhan aina hermostuttaa minua niin paljon, että häntä menee väkisinkin koipien väliin.(Tuo musta möykky takanani on käpy ei kakka ja valkoinen läikkä edessä taas on lokin kakkaa ei oksennus.)
Siinä meni melkein koko aamulenkki pieleen kun piti läähättää, tutista ja tarkkailla ääniä herkeämättä. "Pomo" kyllä kiltisti vei minua kauemmas matontamppaajasta ja loppuihan se tamppaaminenkin aikanaan. Minulta vain vie aika pitkään ennenkuin pääsen tasapainoon. Päivän mittaan se onnistui.
"Pomo" pesi ikkunoita, pyykkejä, astioita, pyyhki pölyjä ja etenkin asetteli yli-isoja kukkia uusiin paikkoihin. Siivosi se parvekkeenkin. Ja kuten voi olettaa ikkunoiden ja parvekkeen peseminen oli säänjumalalle liikaa. Tuli siis iltasade kauniin päivän jälkeen. Iltasade toi mukanaan ukkosen, jonka jylinä sai minut vielä isompaan paniikkiin. "Pomo" otti minut syliin, mutta ei sekään paljon auttanut. En minä kykene ajattelemaan järkevästi, kun paniikki iskee. Ei minua siinä paljon ilahduta, että taivaalla on kauniita pilviä. Aikanaan mentiin sitten iltalenkillekin ja elämä parani. Jylinät ja tamppaukset unohtuivat ja häntä nousi ylemmäs. Koirapuistoon vilkaistiin kaukaa, mutta ei siellä ketään ollut ja minä olin vielä vähän hermostunut, joten jatkettiin matkaa.
Kiinostavat hajut kuitenkin veivät voiton ja elämä taas hymyili. Ohikulkevat kamutkin alkoivat tuntua mielenkiintoisilta.
Kumma juttu noiden merkkailujen suhteen. Oikealla olevia kauniita kasveja saa rauhassa merkkailla. Vasemmalla puolen olevia kauniita kasveja ei saa merkkailla. Tosi outoa. Taas jotain ihmisten sääntöjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti