Tuo "pomo" on taas jotenkin nihkeä pääsemään liikkeelle. Ei puhettakaan, että kävelisi töihin. Hyvä, kun jaksaa raahautua meidän perässä lenkeille. Me kyllä autetaan parhaamme mukaan eli kiskotaan vähän vauhtia narusta. Minä etenkin menen oikein vauhdilla koko ajan eteenpäin. Jawa on tasaisempi. "Pomo" sanoo, että Jawa vetää tasaisesti kun veturi ja minä taas teen kiivaita kiihdytysspurtteja. Minusta on mukava mennä ekana. Jään joskus tutkimaan jotain kinosta innokkaasti. Kun Jawa sen huomaa, se juoksee paikalle ja minä taas silloin kiidän eteenpäin. Ellei "pomo" olisi niin hidas, ehdittäis hyvinkin kiertää kymmeniä kilometrejä sinä aikana, kun tallustellaan ne peruslenkit.
Jawan ansiosta minäkin olen ruvennut syömään kunnolla kaksi kertaa päivässä. Pakko, kun kerran Jawakin syö. Jää minulta joskus jotain yli, mutta "pomo" korjaa sen pois, jottei se kiusaisi Jawaa. Jawa ei nimittäin luvatta syö minun ruokiani. Minä söisin kyllä Jawan sapuskat milloin vain, mutta Jawalta ei jää koskaan mitään.
Koska oli kaunis ilma ja koska "pomo" oli ollut aamulla myöhässä, se saapui sitten ajoissa kotiin, koska ei sitä sovi myöhästyä monta kertaa saman päivän aikana. Meillehän siitä oli se ilo, että päästiin valoisaan aikaan lenkille. Ja "pomolle" varmaan se ilo, että se sai taas räpsityksi kymmenittäin kuvia. Tähän nyt tulee pieni otos niistä, mutta isossa koossa. Kohta lienee taas syytä karsia jostain tätä kuvasatoa.
Päästiin ihan irti juoksemaan kalliolle. Koirapuistoon ei päästy, sillä tiet olivat kuraiset, eikä "pomo" viitsi kuivata kuraista Jawaa. Mutta kävi se ulkoilu pienemmälläkin alueella.
Jawa pyrki iholle.
"Pomoa" harmittaa näiden kuvien huono laatu, kun pitää pikseleitä vähentää niin paljon. Ihan yhtä hyvin se voisi vähentää kuvien määrää eli satsata määrän sijasta laatuun.
Pääsin taas melkein ulos kuvasta.
Kun Jawa huomasi, ettei pärjää juoksussa, se rupesi muka myyriä metsästämään.
Ihan kiitettävästi se kuitenkin lyllersi lumessa massasta huolimatta. Henun mukaan Jawa on liian lihava ja sen ruokaa pitäisi säännöstellä. Mutta kun se valittaa koko ajan ja kerjää, niin ei se taida ainakaan laihtua nyt meillä ollessaan. Kerran me kyllä laihdutettiin sitä aika reippaasti, kun oli käsketty. Mutta nyt ei "pomo" jaksa.
Kevyesti Jawankin jalka nousee, kun lunta ei ole paljon.
Mutta eihän se minun lennokkuudelle pärjää.
Piehtaroida Jawa kyllä osaa ihan tyylikkäästi.
Piehtaroinnista jää myös lunta turkkiin, mutta se karisee ihan yhtä hyvin kuin minulta. Me ollaan näes arktisia koiria.
Jawa yritti haukkumalla saada "pomoa" potkimaan lunta, mutta ei "pomo" kauheasti innostunut.
Minäkin metsästin välillä myyriä. Huomatkaa hännän tukeva asento.
Jawa väitti, ettei minusta ole myyränpyyntiin,
mutta minä en antanut asiattomien mielipiteiden häiritä.
Sai Jawa sitten kuitenkin vähän lumikylpyjä sekä "pomon" potkimasta lumesta
että uimalla lumessa.
Kyllä me hoidettiin myös asialliset jutut eli viestien lukemiset ja viestitttelyt, mutta "pomo" ei niistä viitsi tänne laittaa kuvia, vaikka kyllä se niitä otti.
Enemmän ehkä kuitenkin tuli näitä piehtarointikuvai otetuksikin.
Yritin tähyillä ympärille, jos vaikka olisi näkyvissä kamuja, joiden luokse voisi karata.
Mutta "pomo" oli valppaana ja komensi meidät aina juoksuun toiselle puolen kalliota, jos rupesin kovin tiiviisti jotain kohtaa tuijottamaan.
Keppejäkin se heitteli minulle
ja potki lunta Jawalle.
Mutta pakkohan sieltä oli lähteä pois, kun "pommolla" oli pyykkitupa varattuna ja meillä ruoka-aika.
Tai ei meillä olisi ollut mikään ruoka-aika, mutta Jawa vaati, että ainakin dentastixi on saatava. Ja oli sitten tyytyväinen, kun sai tahtonsa läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti