Olipas hieno aamu, kirkas, kuulas pakkassää, kaunis auringonnousutaivas ja hento, kapea kuunsirppi. Siis "pomo" runoili näin. Me pojat keskityttiin oleelliseen eli tyttöjen vieteihin ... joita riittää aina vain.
Päiväkin oli kaunis vaikkakin aika viileä. Juuri ennen "pomon" töistä kotiutumista käväisi täälläkin lumimyräkkä. Se näkyy edelleen tuolla takana pimentäen taivaan. Me ollaan tässä lähdössä kohti aurinkoa pitkälle lenkille.
Ensin kierreltiin kotipolkuja ja sitten suunnattiin koirapuistoon. Isojen puolella oli pari urosta, mutta omistajat päättivät, että me tullaan toimeen. Tultiin me. Mutta sitten pienten puolelle tuli isohko uros, joka vihaa kaikkia uroksia. Se on joku entinen katukoira. Minua sen uhoaminen ei erityisemmin haitannut, mutta Jawahan kilahti. Onneksi aita oli välissä. Ja onneksi Jawa kuitenkin uskoo "pomoakin", kun "pomo" on tosissaan.
Kingille Jawa vähän äijäili. Ihan sanattomasti tuijottamalla teki selväksi, että parivuotiaat urokset pysyvät aisoissa oli koipia ihan miten paljon vain. Kingi kyllä uskoi vähemmälläkin. "Pomoa" sitten rupesi säälittämään, kun Kingi ei uskaltanut muuta kuin seisoa paikallaan. Lähdettiin jatkamaan matkaa.
Hiihtäjiä oli vain pääväylillä ja sielläkin suht vähän, joten kävely onnistui ihan hyvin.
Tai olisi onnistunut ellei meidän olisi pitänyt koko ajan poseerata auringossa.
"Pomo" tosin valitti, että kuvia on lähinnä meidän häntäpäästä.
Se nyt keksii aina jotain narinanaihetta. Kyllä meiädn naamatkin usein olivat kameraan päin. Olisi silloin ottanut niitä kuviaan.
Mutta eihän se matka edisty muuten kuin menemällä eteenpäin.
Lumi oli tänään aika takertuvaista sorttia.
Lenkin päätteeksi kotiin ja aamun vastapainoksi auringonlaskut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti