Olipas kova huuto, kun "pomo" repi takiaisia Jawan hännästä. Jawa haukkui ja "pomo" karjui. Siihen sitten talon koirat sisältä yhtyivät. Minä seurasin tapahtumia vierestä kuten usein muutenkin.
Vierestä seurasin sitäkin, kun Jawa söi puruluuni.
Eipähän tuo "pomokaan" minua puollustanut. Omiaan vain puuhasteli.
Mutta osaan minä toki ottaa tyynesti kaikki vastoinkäymiset.
Pieni luun nokare ja sitä pitää silmät kiiluen kytätä.
Siinä menee sitten sekin luu.
Takiaiset on ihan tyhmiä.
VastaaPoistaOn ne minustakin tyhmiä, muttei tartu niin tiukkaan kuin tuonne sinun hillittömän turkkisi joukkoon.
PoistaTakiaisia? Missä kummassa te oikein lenkkeilette?
VastaaPoistaIhailen aina hienoa käytöstäsi, Mûmak. Minä provosoidun oitis isojen kavereiden läheisyydessä, nostatan infernaalisen metelin. Siitä seuraa, että Palvelijatar nostaa vieläkin isomman... (hihi).
Ihan meidän peruslenkki on reunustettu takiaisilla, jotka tänä vuonna etenkin tuntuvat kovin agressiivisilta. Tänäänkin ne oikein hyökkäsivät Jawan kimppuun vaikka "pomo" yrittää kovasti repiä meitä niiden ohi. Mutta kun juuri niiden juurella on parhaat viestit!
PoistaMinä en piittaa niin tuosta huutamisesta ;)