Niinpä niin, mutta ei se mitään hellintää saa. Koira on kuitenkin se tärkein juttu eli minut pitää hoitaa. Kunhan lenkit pelaa ja ruokaa riittää, saa minun puolesta ihan vapaasti yskiä keuhkonsa pellolle. On tässä hyviäkin puolia. "Pomo" on aika hiljainen, kun puhuminen ottaa kurkkuun. Ei siis huuda koko aikaa minulle. Ja sekin on kivaa, että "pomo" pysyttelee kotosalla, eikä huitele ympäriinsä. Tosin ei se oikein leiki. Ei muka jaksa. Ehkä se on oikeasti vähän sairas. Ei nimittäin ole ottanut tänään yhtään valokuvaa. Tämän vanhan se kaivoi jostain arkistoista. On tämä kyllä ihan ajankohtainen. Näin minä olen paljon aikaa viettänyt tänään. Saa nähdä, miten huomenna. "Pomo" on tyytyväinen, ettei tartte mennä mihinkään kauemmas. Minä voisin kyllä enemmänkinlenkkeillä, mutta olen sopeutuvainen.
Harmillista, että Pomoon on tauti iskenyt. Pikaista ja täydellistä paranemista!
VastaaPoistaPalvelijatar nurisee ikuisia kolotuksia milloin missäkin kohtaa ruhoa. Minä en luppakorviani lotkauta. Ristinsä kullakin. Minulla on ristinäni rapistuvan raihnainen Palvelijatar. Sinulla Mûmak on sentään aktiivinen ja liikkuvainen Pomo. Et varmaan vaihtais? ...; )
Voitais vaihtaakin. Jos minäkin pääsisin kampaajalle ja saisin aina tuliaisia ;) Tuo jatkuva yskiminen on rasittavaa.
Poista