Puhe ei ole Antti Tuiskusta, joka aikanaan tanssi itsensä "pomon" suosioon. "Pomo" oli aina inhonnut sitä Tuiskua, mutta tanssilla sen suosio on helppo voittaa. Mutta tämä tuisku, josta nyt puhutaan oli aamuinen lumipyry, joka sopivasti osui meidän aamulenkille. Sen jälkeen olikin kaunis ja taas kylmä päivä. Tulihan on tietenkin auringonlasku, josta otettiin kuvia, mutta ei tänne laiteta.
Minä pujotin itseni irti pannasta aamulla. Se ei ole mitenkään harvinaista, mutta tänään en tullut luokse kutsuttaessa vaan juoksin karkuun. Kyllä minä lähistöllä tarkkailin tilannetta ja lopulta annoin periksi ja tulin sisälle. Tästä episodista kuitenkin seurasi se, että käytän taas jatkossa valjaita. Niistäkin pääsen irti, mutta se vaatii jo enemmän aikaa ja yritystä.
Iltapäivällä aurinko paistoi kauniisti jäällä ja nurmikolla. Meidän tuulenpieksämähän on suurimman osan vuodesta ilman lumipeitettä.
Taivas oli aika hehkeän sininen. Tänään oli muutenkin aivan uskomattomia värejä taivaalla.
Minä juoksin
ja lensin.
Illalla saatiin jo lilaväriä taivaalle
ja minä sain häntääni takiaisen tästä puskasta. Me ei enää niin noita takiaisia varota, kun Jawa ei ole mukana.
.
Kotia lähestyttäesssä nähtiin vähän sitä tulta taivaalla.
"Pomo" kävi illalla hetken Elleä itkettämässä, mutta ei se jaksa nyt laittaa niitä kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti