Sunnuntai

Jawa herätti "pomon" heti auringon noustessa. "Pomo" olisi mieluusti nukkunut pitempää, joten se oli kiukkuinen.

Mutta veihän se meidät tietenkin lenkille kuten koiranomistajan kuuluukin. Tuossa taustalla näkyy niitä takiaisia, mitä kierrämme nykyisin huolellisesti. Kauempana on sellainenkin kohta, jossa polun molemmin puolin on kunnon kasvustoja. Ja lähes joka lenkillä me tästä mennään. On kyllä onnistuttu pitämään Jawa ja takiaiset erillään. Minä pienempänä ja lyhytturkkisempana vältän ne paremmin.

Sitkeästi "pomo" otti kuvia, vaikkei vienytkään meitä kalliolle irti juoksemaan. Huomatkaa, miten hieno varjo minusta tulee!

Halkopinon kuva otettiin mukaan ihan Herkkistä varten, kun se jaksaa aina haloista puhua.

Aamu oli sen verran kaunis ja kirpeä, että "pomokin" lauhtui lenkin aikana ja oli ihan ok-tuulella, kun kotiuduttiin.

Päivälläkin käytiin lenkillä ja illalla, mutta niistä ei ole kuvia. "Pomon" kärttyisyys kasvoi huippulukemiin, kun mentiin koirapuistoon. Me liimauduttiin yhden hyvin nuoren nartun peräpäähän, eikä kuunneltu yhtään, mitä "pomo" sanoi tai komensi. Tuli äkkilähtö puistosta ja tiukkaa äkseerausta kotimatkalla. Seurattiin ihan kiltisti vierellä, sillä "pomo" on aika vakuuttava, kun se todella raivostuu. Luulisi senkin tajuavan, että asioilla on tärkeysjärjestys. Jawa sitten vielä komensi hissiä muutamalla kumealla haukahduksella, mikä ei yhtään parantanut tilannetta. Onneksi "pomo" ei kuitenkaan ole pitkävihainen. Iltalenkki meni aivan rauhallisesti. Aika vähän me on nyt sisällä leikitty. On tehty sen verran pitkiä lenkkejä, että sisälläoloaika menee lähinnä nukkuessa. Ja siitähän "pomo" on tyytyväinen, ettei me yksin ollessa metelöidä, vaikka muuten tuota ääntä tuleekin, etenkin Jawasta.