Torstaina oli mukavaa uutta lunta posken alle. Siinä oli ki va piehtaroida.
Ikävämpää oli nähdä jonkun asukkaan tavarat ulkona sateessa, mutta varmaan ne vain odottivat kuljetusta uuteen asuntoon.
Mukavaa oli sekin, että pikkuväki kävi taas minua ilahduttamassa. Ennillä oli uusi hieno pusero, jota oli ihan pakko tutkia vähän lähemmin. Enni ei oikein pysynyt paikallaan kuvausten aikana, joten ääriviiat ovat epäselvät.
Perjantaina olikin sitten mukavaa, kun tällainen punakielinen neito tuli käymään.
Minä riensin innolla vastaanottamaan.
Koirapuistossa juostiin kilpaa. Meillä sujuikin tosi hyvin nämä yhteisjuoksut, kun ollaan suunnilleen samankokoisia. Leikitkin meni hyvin. Aikalailla samantapaista leikkiä harrastetaan.
Välillä piti viestejäkin tutkailla ja muutenkin tarkistaa, että kaikki on kunnossa.
Koirapuistoon tuli vähän liian riehakas koira, joten lähdettiin kävelylle, koska kumpikaan meistä ei tykkää sellaisista rajuista äänekkäistä leikeistä. Lenkkeiltiin aikamme ja tultiin lopuksi sisälle. Eppu kuiskutteli kaikenlaista kivaa korvaani
ja varasti sitten luuni. Minä olen herrasmies, enkä käynyt vaatimassa luuta itselleni. Yritin sen sijaan innostaa Eppua leikkimään vetoleikkejä, mutta ei siitä tullut mitään, kun Eppu heti irroitti otteensa. Jawan kanssa me aina vedetään pehmoleluja.
Lauantaina sain vähän korvausta luun menetyksestä, kun Herkkis tarjosi namipaloja. Herkkis syö sellaisia ruokia, joista koirakin pitää, lihaa, luita, läskiä.
"Pomo" leikki kultturellia. Kävi lauantaina Herkkiksen kanssa näyttelyssä ja sunnuntaina leffassa. Se saa välillä noita puuskia.
Lauantaina käytiin iltalenkillä luistinradan kieppeillä.
Siellä oli lumitykkejä, joiden toimintaa piti käydä lähempääkin katsomassa. Kasasivat vain lunta isoksi mäeksi. Ehkä siihenkin on joku syy. Ihmiset on outoja. Ne valittaa, että lunta on liikaa ja sitten ne kuitenkin tekee vartavasten isoja kasoja keinolunta toisiin paikkoihin. Oikeaa lunta ne sitten kuskaa kuorma-autoilla toisiksi kasoiksi. Niitä sanotaan lumenkaatopaikoiksi. Minä antaisin lumen olla siellä, minne se sataa ja piehtaroisin siinä.
Enni oli isänsä kanssa luistelemassa.
Ne tönivät mustaa kiekkoa kepeillä, mutta eivät oikein tuntuneet saavan sitä pysymään missään.
Minun oli pakko mennä apuun.
Nappasin sen kiekon itselleni ja menin piilottamaan johonkin hyvään kinokseen, jotta kenenkään ei enää tarvitsisi töniä sitä.
Mutta eihän ihmiset ikinä osaa olla kiitollisia. Veivät väkisin minulta sen kiekon ja jatkoivat epätoivoista tönimistä. Välillä huusivat "maalimaalimaali" ja taputtivat. Kait se sitten oli niiden mielestä kivaa. Minua ei enää laskettu niin lähelle, että olisin sen saanut.
Sunnuntaina pyrytti lunta aamulla, mutta iltapäivällä olikin jo kaunis ilma. "Pomo" yritti komennella ja väittää, että on kiire. Minulla ei ollut mitään kiirettä.
Jos on kaunista, kannattaa ulkoilla ihan kunnolla ja tarkastaa joka kulma ja mutka, kuunnella ja katsella. Hoppuilu on ihan turhaa.
Illalla Jawa tuli meille viikoksi. Mukavaa, kun on seuraa päivisinkin etenkin nyt, kun katto tippuu niskaan.
Kaunis auringonlasku oli taas. Yöpakkasia. Kirkas taivas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti