Ihan on mukavan hiljaista meillä. Minullehan se sopii, mutta tutut koiranulkoiluttajat katselevat vähän pitkään, kun "pomo" vain nyökkäilee. Pitänee hankkia lappu, jossa lukee PUHEKIELTO. Onneksi ei ole lenkkeilykielto. Treenikielto kyllä on ja sekös ottaa
"pomoa" päähän. Tosin tuskinpa se jaksais kuitenkaan mitään treenata.
Lenkitkin on aika köyhiä.
Meillähän on taas naapurissa peruskorjaus, vai pitäiskö sanoa, että vihdoinkin. Tämä on "pomon" entinen kotitalo.
Päivälenkillä mentiinkin koirapuistoon. Sekin hyvä puoli tuossa "pomon" taudissa on, että kun lenkit jää pieniksi, tulee "pomolle" huono omatunto ja minä pääsen puistoon. Tänään siellä oli seuraakin, seitsemän kuukautinen kultainennoutaja
ja kolmikuinen landseer, joka oli tietenkin kaikkien mielestä niii-iiin söpö.
Nämä nuorukaiset olivat samasta perheestä ja tottuneet peuhaamaan yhdessä.
Minä siinä liepeillä pyöriskelin.
Olihan siellä neitokin haalarissaan, mutta se on niin valeraskautensa lumoissa, että vain ärisee. jos lähelle menee.
Palleroa siellä vain kuvattiin.
Pienten puolelle tuli isoja koiria, joita piti mennä katsomaan. Tämä on aika yleinen asetelma. Isojen puolella on aina pieniä ja joskus isojakin. Niinpä myöhemmin tulevat äksyt isot menevät pienten puolelle. Tuli sitten meidänkin joukkoon yksi innokas iso. Minun piti sille oikein ärähtää, kun rupesi uhoamaan. Lähdettiin sitten pois ja nuorukaisetkin lähti.
Ja illalla aurinko laski.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti