"Pomo" kaipaili Jawaa aina, kun oli liikkeellä, mutta alkaa nyt jo tottua. Aamulla oli sitä mieltä, että talo tuntuu tyhjältä, kun iso koira puuttuu. Onhan se Jawa toki iso, mutta ei se nyt yksin taloa täytä. Hiljaista täällä oli. Jawa on niin kovin verbaalinen tyyppi, että sen läsnäolon kuulee. Mutta me vain selvitään nyt kahdestaan.
Aamun sää oli aika hieno. Isoja lumihiutaleita hiljalleen tipahteli, jotain usvahiutalettakin oli ilmassa ja sitten niitä värejä:
Muutenhan päivä oli peruskauraa eli "pomo" töissä, minä kotona ja normilenkit. No sen verran poikkeusta, että kovasti yritin leikityttää "pomoa", mutta ei se hirveästi jaksanut innostua. Väittää, että töissä on rankkaa. Epäilen syvästi. Tekeeköhän se siellä ylipäänsä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti