Niinpä se TYÖ taas säätelee elämää

Se on tuo työ outo tyyppi. Se putkahtaa jostain elämäämme ja panee kaiken sekaisin. Aamulla ihan hillittömän aikaisin mentiin pienelle lenkille. Minähän heti arvasin, mistä on kyse ja kävelin suoraan takaisin sänkyyn. "Pomo" sähläsi aikansa ja paineli sen työn luo. Ajoissa kuitenkin palasi, mutta ihan lopen uupuneena.

Lenkille mentiin ja minun piti oikein kääntyä katsomaan, jaksaako se kontata perässä. No, laahusti se eteenpäin.

Saatiin siitä sitten ihan kiva lenkki, mutta juoksemisesta ei puhuttu ollenkaan. Iltalenkillä kuulemma. Mutta eipä juostu iltalenkilläkään. Selkä kuulemma oireili. Olen kyllä satavarma, että se työ siinä vain oireili. Harvoin näkee niin ryytynyttä vanhusta kuin tuo "pomo" tänään. Leipoi se sentään sämpylöitä (se meidän säästökuuri, muistatteko), mutta en minä niitä tietenkään saanut. Hällä väliä! Minähän en valita.

Illalla pidin tiukkaan silmällä maailmaani.

Mitäs luulette näkyneen?

No, aika hyvä arvaus. Hanhia, juu! Paljon! Kovaäänisiä! Peukutetaan!