Voi mua väsynyttä tallustajaa...

Millään en jaksaisi postata, mutta onneksi "pomo" on sitkeä. Minä nyt vain lepäilen. Kiva oli matkailla, mutta kyllä kotona on helpompi levätä.

Eilen aamulla aikasin lähdettiin matkaan. Ensin tietysti metrolla mutta sitten junalla. "Pomo" ei lakkaa kehumasta, miten hyvä matkailija minä olen. Mitäs jännittävää tässä olisi. Tuttu juttu. Ja namujakin satelee silloin tällöin.

 

Junan jälkeen siirryttiin bussilla tällaiseen kovin ankeaan maisemaan. Hiekkaa, asvalttia ja porottava aurinko eli aika koettelevat olosuhteet. Tuo kyltti kyllä on aikaansa edellä. Me oltiin Hyvinkään asuntomessuilla. Eka kosketus asuntomessuihin meillä kaikilla, lämmin, suorastaan hikinen ensikosketus.

 

Messuilla oli jokunen talo, joista "pomo" tykkäsi. Suurimmasta osasta ei. Tosin eipä me kovin monessa käyty sisällä. Koirilta pääsy kielletty. Konttitalon omistaja toivotti meidät heti tervetulleiksi. Konttitalo miellytti  pomoa" muutenkin, pieni ja kätevä. Tämä taustalla oleva voisi olla ehkä liiankin pieni.

Musta rockitalo miellytti "pomoa" niin paljon, että hän kuvasi siellä itsensäkin. Minähän en sinnekään päässyt.

Ulkoapäin tarkastellen talot olivat aika tylsiä, kovia, kuumia, kivisiä.

 

Ympäristökin oli kivistä japanilaistyylistä puutarhaa täynnä.

Minä testasin niitä pieniä  nurmikkolämpäreitä, joilla ruohonleikkaajarobotit puuhastelivat koko ajan omiaan. Ihmiset odottivat innostuneina, miten suhtaudun robotteihin. No, ei vois vähempää kiinnostaa! Robotit, PYH! Nurmikot oli ihan tyydyttäviä,

"Pomo" tietenkin hullaantui kaikkiin puujuttuihin, mammutteihin ja tervalle haisevaan merihevoseen ja viikinkilaivaan. Ja minun piti taas kerran leikkiä tulitikkulaatikkoa,

Koko messualueella ei ollut muita koiria kuin minä, eikä tuoksuja. Olin siis innoissani, kun päästiin sivistyksen pariin ja sain ruokaa! Nestetarjoilu kyllä pelasi, mutta ruokapuoli oli heikkoa.

Tänä aamuna lenkki tehtiin hienossa metsässä. Käytiin myös katsomassa pieniä söpöjä lentsikoita.

 

Ja sitten taas junaan ja metroon ja kotiin. Enni ja Elle tulivatkin sitten pian meidän seuraksi.

Mitä tuolla minun selkäni takana tapahtuu? Näyttääkö tuo pieni tyyppi minulle pirun merkkiä?

Vilkaisen salamannopeasti ja yllätän sen.

Ai, että muka vain tällainen pinkki leikkijuttu. Kuka uskoo!