Aivan piipussa...

...tuo "pomo" tällä hetkellä. Ei kykene mihinkään, Kaikkialla on kaaos ja huomiseksi pitäisi laittaa reppu ja eväät valmiiksi. Eikä minua haittais, jos täällä joskus vähän siivottais. 

Aamulla ihan ajoissa "pomo" nousi. Lenkille mentiin kuten aina. Käytiin palstalta vähän porkkanoita ja punajuuria, joita on keitelty soseeksi pakkaseen. Aamulenkin jälkeen "pomo" sanoi heipat ja meni ulos. Tuli takaisin vajaan parin tunnin päästä. Oli käynyt kiertämässä pururataa kymmenen kertaa. Mid Night Runnin maksimiaika on puolitoista tuntia ja "pomo" epäili, ettei se onnistu. Kävi sitä testaamassa. Oli kuulemma kävellyt ainakin kolmanneksen matkasta. Aika oli kolme minuuttia yli sen puolentoista tunnin. Eli teoriassa "pomo" voi selvitä, jos ehtii toipua tästä päivästä.

Mentiin sitten iltapäivällä uudestaan palstalle. "Pomo" keräsi jättikurpitsat pois, kun on uhkailtu yöpakkasilla. Minä huusin, kun joku mies juoksi paikalle. No, se oli Antti, joka haki kurpitsat. Kurpitsajuhlia ehkä luvassa, jos nuo pallerot säilyy niin pitkään.

Kotimatkalla nähtiin Urho, eläinlääkiksen hevonen. Köpsytteli ratsastajansa kanssa palstan ohi. Kiva, kun se pääsee aina hoitajien kanssa ulkoilemaan muuallekin kuin tarhaan. On siihen aiemminkin törmätty. Mutta päästäistä en ole lähietäisyydeltä ennen nähnyt. Nyt ihan nenän eteen pölähti, mutta peruutti, kun yritin tarkemmin tutkia. Jäi ruohotuppaan juureen muka piiloon. Merkkasin sen miehekkäästi omakseni, eikä se edes väistänyt painautui vain tiukemmin maahan.

Totesin päästäisen taktiikan hyväksi ja löin kodin lähellä minäkin pitkäkseni ruohikkoon.

"Pomo" yritti pakottaa minua liikkeelle, mutta minä jäkitin sitkeästi vastaan.

Ja lopulta sitten piilouduin kokonaan. 

Mutta kotona minä nyt olen. "Pomo" käytti katalaa temppua. Jätti minut makailemaan ja käveli itse tiehensä. Pakkohan minun oli seurata, sillä "pomosta" ei koskaan tiedä. Se voi vallan hyvin lähteä omille teilleen ja jättää minut.

Nyt pitäisi vielä käydä ilalenkillä, jos "pomo" kykenee sellaiseen ponnistukseen.