Viinimarjojen poimintaa

"Pomo" meinaa aina väkisin sanoa "herukka", mutta tekee kaikkensa pysyäkseen lapsuuden termissä "viinimarja". Kuvitteleekohan se siten myös pysyvänsä nuorena. Siis ihan kaiklla kriteereillä yli kuuskymppinen on vanha! Hiiteen kaikki sievistelevät "seniori" ja "ikääntynyt" ja muut vastaavat! Vanha mikä vanha!

Mutta tänään siis tuo vanhus keräili viinimarjoja ja minä pidin vahtia. Kerran vain oli haukuttava, kun naapuripalstan nuori omistaja tuli keräilemään vadelmia. Meidän palstalla ne on vattuja. Kerättiin me niitäkin. Minäkin! Minä kerään marjoja vain piikikkäistä pensaista. Siinä on enempi haastetta. Karviaiset on parasta. Niitä tosin lienee joku ohikulkija napsinut, kun niitä on kovin niukasti. Mutta viinimarjoja riittää useammaksikin päiväksi, sekä mustia että punaisia. Mihinkähän nekin sitten säilötään, kun alkaa joka paikka olla täynnä.

Mustaviinimarjapensaan sisällä oli pesä. Ilmankos ne tirpat niin säksättivät aina kun käytiin paikalla. Toivottavasti saivat lapsensa kunnialla maailmalle. "Pomo" jätti pesän paikalleen vaikka ne yleensä ovat kertakäyttökamaa. Mutta siellä se on ikäänkuin vihjeenä, että tervetuloa vain rastaat meidän palstalle.

"Pomo" otti palstalta kaksi valtavaa kesäkurpitsaakin mukaan. Ja ovelasti lykkäsi ne muille. Toinen oli ihan vieras koirantaluttaja, jolta "pomo" vain kysyi, maistuisko kesäkurpitsa. Ihmisparka oli ällistynyt ja otti kurpitsan kiltisti. Toinen oli Lilin omistaja, joka lupasi uhrautua toistekin. Huomenna varmaan yritetään taas sijoittaa pari suurinta joillekin ohikulkijoille. Ei niitä ole kiva jättää mätänemäänkään.

Tänään "pomo" aloitti taas juoksukauden, kun jalka on terve. Käytiin illalla koirahölkällä. Lämmintä oli. Minä en olisi hirveästi viitsinyt juosta. "Pomo" sanoi menevänsä huomenna yksin vaikka varmaan se oli vain tyytyväinen, kun sai minusta tekosyyn kävellä välillä.