Luminen aamu ja päiväkin taas tänään. Välillä sateli kevyttä pakkaslunta,
jossa oli mukava peuhata. Käytiin kahlailemassa kotikalliollakin ja sieltä tuttua tietä pois.
No. tule nyt jo sieltä kuvailemasta. (Pomo noista lumista ja väreistä oli taas niin innostunut, ettei matka oikein edennyt.)
Kallion kautta tultiin kotiin. Alakerran koira porukoineen pitää sitä oikotietä auki ja käyttökelpoisena, joten mekin voidaan välillä oikaista siitä.
Eikös vain taas jossain ampua jysäytelty. Se saa minut aina valppaaksi.
Muutama pamaus vain oli, mutta ei ne minua hämää. Varuillaan on oltava ja tarkkaan kuunneltava joka puolelta.
Ei ole helppoa, kun pitää huolehtia kaikesta. "Pomo" ei itse osaa pelätä oikein mitään. Jos se saisi päättää, me ei edes huomattais mitään pamauksia. Onneksi minulla on tarkka kuulo ja virkeä mieli.
Päivällä oli tällainen outo ilmiö. Otettiin tietenkin kuvia parvekkeelta ja lähdettiin heti ulos lenkille. Tämä oli vuoden pimein päivä.
Kuutamokin oli, vaikka se kuunreppana on pahasti piilossa puun takana.
Ja illalla Enni ja Mini kävivät meitä ilahduttamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti