Aurinkoinen tapaninpäivä

"Pomo" valvoi taas aamuyöllä ja heräsi sitten sopivasti auringonnousua kuvaamaan. Onneksi aurinko ei ole kovin aikaisessa näin keskitalvella.

Kaunista oli luvassa ja aikamoisen kylmääkin.

Mutta ei se pakkanen haitannut, kun lähdettiin aamulenkille.

Aika vähän kyllä oli kavereita liikkeellä ja sen verran kylmä kuitenkin, ettei pitkään voinut tähystellä.

Huoltomiehet olivat taas ahkeroineet. Lumivallit kasvavat ja kasvavat aina vain isommiksi.

Meillä oli täällä vuosikausia varismummo, joka levitti leipiä varisten ruoaksi. "Pomo" ei siitä tykännyt. Ei "pomolla" ole mitään variksia vastaan, mutta se ei tykkää siitä, että minä syön niitä leipiä. Tuolla alhaalla on varisparvi

ja mies, joka levittää niille leipää.

Ja joku oli tännekin jonkin murun jättänyt. Ehdin nielaista ne ennenkuin "pomo" sai tungetuksi sormet kurkkuun.

 Meidän kodin nurkalla on onneksi tämä lumenpiiskaama kenttä, jossa voi piehtaroida. Tuolla muualla on nimittäin niin paljon pehmeää lunta, että uppoan sinne kokonaan. Ei sellaisessa voi kunnolla kelliskellä.

Ja kun pitkästä aikaa oli väriä taivaalla, piti sitä tietenkin käydä kuvaamassa.