Melkoinen pakkanen täällä. Aamulla tehtiin pikainen pissalenkki ja päivän mittaan useampia kuvauskeikkoja. "Pomon" liipasinsormi jäätyi kokonaan ja paleli sen käsiä muutenkin. Mutta pakko vain oli päästä riehumaan kameran kanssa. Kyllä se sitten vanhana katuu, kun on pilannut kätensä pakkasessa.
Auringon noustessa tehtiin ensimmäinen kuvauskeikka. Eihän minulla mitään sitä vastaan ollut, sillä lukemista riittää täälläkin. Joitain koiriakin nähtiin, mutta mitään lähempää kontaktia ei syntynyt. Eivät olleet kovin sosiaalisella tuulella taluttajat. Eikä "pomokaan" hirveästi halunnut turhaan pysähdellä.
Turhaa pysähtelyä ei tietenkään ollut poseeraustauot. Pitempien sihtailujen aikana minun piti välillä nostella tassuja. Jäinen maa tuntui sen verran paikallaan ollessa.
Jokin isompi vesi tuossa takana on. Mikä lienee. Meillä ei siitä ole tietoa vaikka sen rantateitä kuljeskeltiin.
Tässä pienemmässä vedessä oli silta ja siltaa pitkin meni kiinnostava narttu. Se meni, minä jäin.
Sillan vieressä oli avanto. Ihme, kun "pomo" hillitsi itsensä, eikä syöksynyt uimaan. Sorsat kyllä viihtyivät vedessä.
Parvekkeen edessä maassa taas viihtyivät taviokuurnat, jotka saivat "pomon" tuhlaamaan runsaasti aikaa epätarkkoihin tai muuten epäonnistuneisiin kuviin. Näitä tipuja ei "pomo" usein näe. Tuossa etualalla on vihertävä naaras. Koiraan pää on kauniin punainen vaikka tässä näyttääkin lähinnä ruskealta
Ja kun kerran ornitologiaan päästiin, todetaan, että Tampereellakin on isoja tilhiparvia.
Töyhdöstä sen tunnistaa.
Ikkunasta nähtiin outo valoilmiö, joku ihme pakkassateenkaari. Siitä tietenkin heti parvekkeelle kuvaa ottamaan
ja samantien ulos pakkaseen. Ei sitä sateenkaarta sieltä sitten enää näkynyt. Mutta olihan toki muuten kaunista.
Samojen vesien rantoja kierreltiin
ja samat sorsat vedessä pulikoivat. Mutta uusia viestejä oli tullut mieltäni ilahduttamaan.
"Pomo" ei sinisestä erityisesti piittaa, mutta talvisten pakkaspäivien sävyt kelpaavat sillekin. Minä tässä mietin kannattaisko lähteä seuraamaan jäällä olevia jälkiä. Mutta taisivat olla vain rusakon jälkiä, joten ei maksa vaivaa.
Saatiin sitten vähän värikkäämpikin kuva taviokuurnasta. Linnut ovat todella pörheitä, mistä voi päätellä, että kylmä on. Minä kyllä huomasin sen muutenkin.
Ja lopuksi auringonlasku tamperelaiselta parvekkeelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti