Valoa taivaanrannassa

 

Arvatkaa, tuliko "pomolle" kiire aamulla, kun se sattui huomaamaan punaisen liekin taivaanrannassa. Auringonnousun kuvaaminen ei oikein onnistu meidän parvekkeelta, joten pikapikaa ulos. Ja olihan se siellä. Piti minunkin oikein tarkistaa. Ja oli se kiirekin tarpeen. Ei aurinko kovin pitkään hilaudu taivaanrannan takaa näin talvellakaan. Mutta onhan tuo lilasävykin ihan kaunis.

 

Meillä on ihan kiitettävästi lunta. Minähän olen melkoinen koipeliini ja hyvä myös hyppimään lumen yläpuolelle, mutta en minäkään ihan kaikkeen pysty.

Muitakin näytti  olevan liikkeellä. Yritin katsoa, olisko noilla kulkijoilla koiria mukana. En minä yhtään ymmärrä, miksi ihmiset kuljeskelevat ilman koiria.

 Iltapäivälläkin oli ihan kivannäkoinen taivaanranta ja lunta runsaasti. "Pomo" kävi Itiksessä, vaikka se on vannonut, ettei ikinä joulukuussa. Siellä oli kuulemma kuitenkin ihan rauhallista ennen puoltapäivää. "Pomo" kävi myös pyykillä, joten se kuvittelee tehneensä jotain ja saavansa vain laiskotella. Kait sille on annettava lupa, kunhan nyt ensin vie minut lenkille ja antaa iltaruoan ja dentastixin. Kuvia ei enää varmaan tuolta ulkoa tule, joten voidaan laittaa tämä juttu menemään.

Minä sain ihanan syötävän joulukortin. Lähettäjää ei ollut, mutta viisaan arvaukseni vuoksi osoitan lämpimät kiitokset Keminmaalle.

Hyvää Joulua teille kaikille nuolaisujen kera!

(Minulla on tapana esittää kiintymykseni nuolemalla. "Pomo" sanoo, ettei se haittaa, kun minulla on kuiva kieli. Kuiva? Minusta se on ihan märkä.)