Ensilumi

Olipahan outo aamu. Sinänsä ihan normaali, että "pomo" heräsi aikaisin ja minä jäin nukkumaan. Mutta sitten kesken aamukahvinsa, "pomo" oli huomannut, että nyt se tapahtuu. Aikansa siinä jaksoi istua ja hehkutella, mutta sitten oli näköjään vain pakko nousta, mennä parvekkeelle ja herättää minut. Minähän herään aina noihin parvekkeenoven ääniin. Siispä ylös, ulos ja voi hyvänen aika! Se oli siis satanut ensimmäiset lumihiutaleet tältä syksyltä. Talvi tulee.

"Pomo" vielä puuhasteli omiansa eli ns. aamutoimia, mutta lopulta päästiin itse asiaan eli päätettiin lähteä ulos. Olin innostunut!

Taivas oli jännän värinen, vaikka enää ei satanut lunta.

Mentiin taas kotikallioille. (Minä voin sitten ottaa näitä poikkeavia säitä useamminkin, jos se tarkoittaa vapaana juoksentelua.)

Maisemat oli tänään aika erilaisia kuin eilen,

 +

Mutta piehtarointi oli vähintään yhtä hienoa tänäänkin..

Vai olisko se ollut isompikin nautinto?

Ottakaa tekin välillä rennosti, ihmiset.

Minä osaan suhtautua ihan coolisti tähän lumeen.

Oletteko sattunneet huomaamaan, että lumeen jää jälkiä. Kun jokaiseen tassunjälkeen laittaa kuonon,  voi helposti seurata, mihin tyyppi on mennyt.

On niitä tuoksuja ylempänäkin.

Ja juoksuja kaikkialla.

Verratkaas tämän ja alla olevan kuvan värejä.

Samalla kameralla suunnilleen samaan aikaan.

 "Pomo" taitaa myös olla pehmennyt, kun joka päivä leikitään kepin hakemistakin. Minä tosin söin sen kepin.

Aamulla satoi lehtiä alas puista suunnilleen yhtä paljon kuin lunta. Jälki on sitten tämännäköistä.

Tässä on yleiskuvaa metsästä

ja tässä lumilakeudelta.

Iltapäivän auringossa ei paljon lunta näkynyt.

Niin se maailma muuttuu ;)