Minä tykkään rennoista, rauhallisista aamuista.
Älä viitsi tulla siihen riehumaan kamerasi kanssa.
Ulos mentiinkin tänään tosi myöhään, kun "pomon" uusi kännykkä esitteli älykkyyttään ja ilmoitti, ettei häntä ole kytketty verkkoon. Kesti aika kauan ennenkuin "pomon" älykkyys ylti niin pitkälle, että hän tappoi kännyn ja herätti sen uudestaan henkiin, jolloin se toimi tietenkin ihan hyvin.
"Pomo" kävi hakemassa Ennin minun seurakseni, mutta ihan heti Ennin tultua kävi vähän ikävästi. Huitaisin siinä leikin tiimellyksessä Enniä nenään omallani. Minun nenäni oli kovempi. Ennin nenästä tuli verta niin paljon, että paita meni pesuun. Siksi Ennillä on "pomon" paita. Mutta ei se meidän leikkiä haitannut, eikä Enni ollut minulle vihainen.
Löysin pallon ja vein sen Ennille.
Enni poimi pallon lattialta
ja antoi sen minulle.
Sitten "pomo" sai jonkin ihme idean ja meni Ennin kanssa vintille hakemaan joitakin laatikoita, jotka ovat olleet siellä yli neljä vuotta. Enni innostui etenkin Henun vanhoista posliinieläimistä.
Löytyi niistä laatikoista monenlaista muutakin.
Enni niitä minulle esitteli innokkaasti.
Minä en välttämättä ollut niin kovin innostunut.
Sen sijaan lukeminen
oli minusta mielenkiintoisra. Tyydyin kuitenkin lukemaan ihan vain varovasti ulkopuolelta enkä sisäistänyt kirjoja niin kuin tein joskus pentuna. Nyt tyydyin vain vähän nuuskimaan ja unohdin pureskelun.
oli minusta mielenkiintoisra. Tyydyin kuitenkin lukemaan ihan vain varovasti ulkopuolelta enkä sisäistänyt kirjoja niin kuin tein joskus pentuna. Nyt tyydyin vain vähän nuuskimaan ja unohdin pureskelun.
Taivaskuvat tietenkin myös.
Meilläkin tuntuu, että koirilla on sitä hitaampi aamu, mitä hämärämpää ulkona on. Kesäisin päästään aamulenkille siinä yhdeksän paikkeilla, nyt on välillä kello puoli yksitoista, ennenkuin koirat heräilevät liikkeelle. Hämmästyttävää! Toisinaan on ihan pakko herätellä jo, kun tuntuu, ettei ne rakkoreppanat VOI kestää niin pitkää aikaa puhkeamatta, mutta eipä näillä silti näytä pihalle mennessäkään ensimmäisenä olevan mikään kiire rakkoaan tyhjentää. Kummallisia.
VastaaPoistaPäitten kolahtamisesta tuli mieleen muisto, kun meidän "isopää" Kadi ja "pikkupää" Mimi kolauttivat kallonsa yhteen, kissan aiheuttaman pelästyksen vuoksi. Mimi olisi juossut toiseen suuntaan kuin Kadi ja kun vierekkäin olivat, niin juuri sopivasti sattui, että Kadi iso kolahti pienempään - ja Mimillehän tuli siitä melkoinen kuhmu pään sivulle hetkeksi. Mutta äkkiä sekin vahinko sitten lopulta unohtui.
Vintin yllätykset ovat kyllä toisinaan hauskoja. Lapset nauttivat, kun saavat välillä köljäillä laatikoita ja katsoa, mitä tulee vastaan. Meillä vieläkin käy niin, vaikka ovat jo isoja. =D
Täytyy myöntää, että melkoinen pidätyskyky on tarvittaessa.
PoistaMeillä "pomo" kolautteli tänään ihan itse päätään. Ei tarvinnut minun apua, eikä taida tänään mennä vinttiä koluamaan.