Jokin herätti "pomon" turhan aikaisin. Yritti se aikansa pitkittää, mutta antoi sitten periksi ja nousi kahvittelemaan. Niinpä oltiinkin hyvissä ajoin lähdössä lenkille.
Ennen lenkkiä "pomon" oli pakko ottaa kuvia linnuista. Siitä seurasi, että kamera ilmoitti kaipaavansa latausta, eikä voinut lähteä meidän mukaan aamulenkille. Arvatkaa vain, harmittiko "pomoa", kun minä viiletin vapaana pitkin metsiä, eikä se voinut ottaa kuvia. Minä lohduttelin, että ei niistä kuvista olisi kuitenkaan tullut, koska oli niin hämärää ja minä olin niin vikkeläliikkeinen. Minulla oli ihan huippulenkki ja kait se "pomokin" tykkäs.
Päivällä "pomo" kävi pyykillä ja akku latautui, joten seuraavalla lenkillä jo tuli kuvia, Itseasiassa me tehtiin vain kaksi lenkkiä, kun molemmat kesti tuntikausia. Ei mahtunut päivään kuin kaksi lenkkiä. Aika ei riittänyt.
Ennen sitä toista lenkkiä kävin vielä parvekkeella katsomassa, miten ruska ja syksy edistyy. Hyvinhän ne edistyivät, joten eiköhän lähdetä. No, mennäänkö vai seisostellaanko vain? Ihan sama mihin mennään
kunhan vain johonkin mennään. Rantaanhan sitä tietenkin mentiin. "Pomo" ja meri! Toivotonta!
Löysin sieniä, mutta ei "pomolle" kelvannut.
Auringonlaskut kyllä aina kelpaa.
Minua kyllä kiinnosti ohimenevä koiralauma. Sain minä niitä moikata. Oli monta narttua ja yksi uros. Se uros uhitteli, mutta en minä välittänyt. Leukani alla oli joutsenia. ja takanani auringonlasku.Tulomatkalla käytiin vielä koirapuistossa, jossa olikin paljon porukkaa. Minä en siellä kauan viihtynyt, vaan halusin kotiin.
Katos vaan Mûmak, Pomon osaeläköityminen alkaa muuttaa rutiinejanne ja lenkit eikun pitenevät. Mikäs sen mukavampaa. Ja silti Pomolle jää aikaa harrastaa omiaankin. On se hyvä keksintö tuo osa-aikainen. Mukavia vapaita kummallekin!
VastaaPoistaKiitos vaan toivotuksista. Kävelylenkit pitenee, kun "pomolla" on askelmittari ja tavoite, eikä työmatkoista tule askeleita.
Poista