Kovin aikaisin ei jaksettu lähteä ulos, eikä kovin pitkään oltu.
Ilma oli tosi mukava, lämmin suorastaan. Mutta "pomon" piti vähän raivailla dioja pois, kun odotettiin Enniä käymään.
Puolilta päivin käytiin uudestaan lenkillä, mutta silloin joku matontamppaajapiru iski varoittamatta ja minua rupesi pelottamaan. Tultiin sitten ihan kotitalon eteen odottelemaan.
Siinä piti sitten tarkkailla kaikkia suuntia, ettei kukaan pääse enää iskemään.
Kalliolta on turvallista seurata ympäristöä
mutta eihän sinne voi loppuiäkseen jäädä.
Laskeuduin alas,
kun näin kauempana kavereita liikkeellä.
Siellä ne menivät pitkin tietä lenkille,
mutta minä siirryin odottelemaan,
että Enni sai keinutuksi tarpeekseen.
Kun Enni oli saanut keinumiskiintiön täyteen, hän tuli hakemaan minua
ja lähdettiin sisälle.
Ensin piti leikkiä poneilla
vaikka minä en niistä paljon ymmärrä.
Sitten Enni söi ja minä vähän lepäsin.
"Pomo" riehui kameran kanssa,
mutta kyllä minä silti sain unen päästä kiinni.
Hyvässä asennossa rentoutuen
nukkuminen on kivaa.
Kun heräsin, Enni halaili minua.
Se on kiva tyttö tuo Enni.
Pelattiin pallopelejä
ja vetolenkkejä.
Ihan hyvin Ennistäkin on vastusta
ja päättäväisyyttä löytyy vaikka muille jakaa.
Mutta enhän minä täysillä vetänyt
vaan ihan vain leikilläni.
Ja sitten taas palloleikkejä.
Vaikka minulla on hyvin joustavat leuat ei tuo isoin pallo kuitenkaan mahdu suuhun.
Mutta kyllä Ennikin sen tajuaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti