Sitkeys sateenkin voittaa

Aamulla satoi. "Pomolla" ei tuntunut olevan kiirettä ulos. Minulla oli ja menihän se jakeluun lopulta. "Pomo" puki ulkoiluvaatteet ja lähdettiin.

Heti pihalla parkkipaikan reunalla aloin syödä ruohoa. "Pomo", ihme kyllä, ymmärsi, että minulla varmaan on huono olo ja antoi minun syödä.

Oksensin pahan olon pois ja lähdettiin lenkille.

Tarkoitus olin tehdä ihan lyhyt lenkki vain, kun kerran satoi, mutta jotenkin "pomo" innostui ja lähdettiin kauemmas.

 

Mentiin Viikin pelloille ja sain siellä juosta vapaana

vaikka "pomo" paheksui sitä, että söin hanhien kakkaa. Kuravettä saa kuulemma juoda, mutta ei syödä linnunkakkaa. Siinä voi olla salmonellaa. Mutta kun se salmonella maistuu niin hyvälle.

Kun "pomo" vain jaksoi urputtaa, päätin näyttää sille, että lintujen vika se on eikä minun, että sitä kakkaa on niin paljon.

Laitoin linnut lentoon ja juoksin "pomon" luo.

 "Näetkö nyt, miten hirveästi niitä on? Olinkos hyvä, kun sain ne liikkeelle?"

Juu, onhan niitä paljon.

Ja osa ei edes viitsinyt lähteä lentoon.

Me jatkettiin luontopolulle

 ja sitä kautta kotiinpäin.

Polulla tuli vastaan toinenkin irtioleva koira. Onneksi sen isäntä oli ymmärtäväinen vaikka minä en totellut niin hyvin kuin hänen koiransa. Juoksenneltiin siinä sitten yhdessä sinä aikana, kun taluttajat juttelivat. 

Reissun aikana tavattiin muitakin mukavia koiria ja omistajia, mm. sellainen minikokoinen porokoiranarttu, joka on suunnilleen minun kokoinen. Sen omistaja kuulemma mietti toiseksi koiraksi lunnikoiraa eli oli siis harvinaisen älykäs. Narttu sen sijaan oli hassu. Kävi merkkaamassa tien viertä, mutta kun yritin mennä haistelemaan kävi raivokkaasti päälle. Ei kuulemma siedä, että joku menee hänen merkeilleen.

Minä jouduin tietenkin lopulta taas hihnaan

ja poseeraamaan er paikoissa.

Aidan vieressä oli vasikoita, jotka kuitenkin pelästivät minua ja juoksivat kauas. Minä en saanut mennä perään

vaikka siellä olisi ollut hanhiakin.

Sade loppui lenkin aikana, mutta me oltiinkin useampi tunti ulkona.

Kotona ruoka maistui meille molemmille.

Minä saan nykyisin ruokani aika usein aktivointipallosta.

Onhan tämä pallon pyörittely mukavaa vaihtelua.

Aurinko paistoi pilviverhon takaa, 

kun mentiin parvekkeelta katsomaan.

Varis jäi tuijottamaan, kun "pomo" lähti shoppailemaan. "Pomon" piti ostaa kumikengät ja leivontatarvikkeita. Aika pitkään se oli poissa, mutta jotain oli varmaan mennyt pieleen. Kun "pomo" palasi, se kertoi ostaneensa kympillä puolikoita ja kahdella kirjoja. Puolukat ymmärrän. Niistä on ollut usein puhetta. Mutta kirjat on ihan ufoa! Talo on täynnä lukemattomia kirjoja ja "pomo" on äärettömän hidas lukija. Aikoo ilmeisesti elää tosi pitkään, jos kuvittelee ehtivänsä lukea kaiken. Leivontatarpeita tai kumppareita ei ollut tullut ostetuksi, joten varmaan huomenna uusi kauppareissu, toivottavasti kirjaton.

Ja kun "pomo" tuli kotiin, me lähdettiin lenkille. Minusta tulee varmaan mäyräkoira, kun jalat kuluvat pätkiksi tämän jatkuvan lenkkeilyn takia.

Kuka kantaa vastuun muodonmuutoksestani? "Pomoa" ei tunnu kiinnostavan.

Sitä kiinnostaa vain kirjat ja ehkä vähän taivaat. Otettiin nyt kuvat kalliolta, kun ei olisi ajoissa kotiin ehditty.