Viljelijän arkea

Ihan kaunista oli aamulla, kun herättiin.

 Piti ihan parvekkeella käydä tarkistamassa.

Kovin valoisalta näytti

joten lähdettiin pitkälle, rauhalliselle lenkille metsiin.

Sain taas aikani kävellä vapaana.

Joku on tehnyt tässä tarkkaa työtä, olisko palokärki ollut asialla.

Metsässä oli aikamoinen vilske, kun koululaisilla oli suunnistuspäivä.

Outoa touhua! Juoksentelivat kartan palat kädessä edestakaisin.

Oli siellä yksi ihan fiksukin koulukas. Tunnisti lunnikoiran.

Me siirryttiin eteenpäin, kun liikenne alkoi olla turhan vilkasta.

Mutta sielläkin oli samaa porukkaa.

Olikohan joku eksynyt?

Ja jostain kuului paukettakin.

Onneksi päätettiin lähteä kasvimaalle ennenkuin rupesi pelottamaan.

Palstalla "pomo" otti muutaman perunan ja porkkanoita.

Minä tarkistin saaliin.

Totesin, että osa perunoista pitää piilottaa takaisin maahan.

"Pomo" pyrki kuitenkin sotkeutumaa suunnitelmiini.

Ovat kuulemma "pomon" perunoita ja minun pitää pitää kuononi niistä erossa. Otettiin perunat ja porkkanat muovipussissa mukaan ja lähdettiin kotiin.

Kotimatkalla nähtiin kaksi oravaa juoksemassa puunrunkoa ympäri. Toinen juoksi pois, mutta toinen jäi tuijottamaan meitä.

Sade alkoi melko pian, kun päästiin kotiin. Välillä satoi niin rankasti, että piti mennä katsomaan, tuleeko ikkunat sisään.

"Pomo" tulee aina minun kaveriksi parvekkeelle selittämään, ettei kannata hermoilla.

Sadekin siitä taas taukosi

ja saatiin ihailla kaunista ruskaa.

"Pomo" sai kohtauksen ja päätti lähteä kääntämään märkää maata.

 Minä jatkoin keskenjäänyttä sadonkorjuuta.

Piilotin kurkkuja

ja porkkanoita.

Kotona oltiin auringonlaskun aikoihin.