maanantai 22. lokakuuta 2012

Ja aurinko nousee


Aamu edistyi, aurinko nousi ja
 

pääsinhän minäkin sitten aamupissalle
 

 ja lenkille.


Ilma oli melkeinpä kylmää, no, ainakin viileää verrattuna edellisiin päiviin. Heinikko oli edelleen sateista kostea ja täynnä tuoksuja.


Aurinko paistoi kirkkaasti ja varjot olivat tummia.


Kun "pomo" oli käynyt vesijuoksemassa ja kaupassa, lähdettiin päivälenkille. Yritettiin koirapuistoonkin, mutta siellä oli niin isoja koiria, ettei "pomo" laskenut minua sinne. Oman talon tyttöjen kanssa olisin ehkä pärjännytkin, mutta siellä oli myös naapuritalon akita ja sen kanssa en pääse samaan aitaukseen.


Palailtiin sitten kotia kohti kauniissa auringonpaisteessa.


Merta ei tänään ollut näkyvissä, joten kahlailtiin vähän kotilammikossa, jossa ei nyt ollut edes variksia.


Pihlajanmarjoja on niin paljon, että niitä tippuu kasapäin maahankin vaikka rastaat tekevät parhaansa syödäkseen ne. Jännityksellä odotellaan, tulevatko tilhit paikalle jossain vaiheessa.


Iltapuolella taas  mentiin. Arvatkaa mihin?


 No, palstalle. Haettiin viimeiset perunat, kun ovat lupailleet lunta tännekin. "Pomon" mielestä perunaa on helpompi nostaa, jos maassa ei ole lunta.


Kukatkin vielä kukkivat, joten, mikä hätä tässä.


Tuollahan menee joku. Äkkiä katsomaan.


Siellä ne, ulkoilutiellä menivät, kaikki muut koirat, iltalenkeillään.


Minä en sinne ehtinyt. Oli tehtävä näitä kaivuhommia "pomon" avuksi. Nuo rehevät puskat tuossa vieressäni ovat "pomon" yrttimaa, sitrusruohoa, persiljaa, timjamia jne. Yksi "pomon" omituisista piirteistä on tämä kasvimaa. Kaikki, mitä se viitsii viljellä, menestyy erinomaisesti ja sitten se vain jätää kaiken silleen. Ensi kesänä on kuulemma kaikki toisin. Niin se sanoi viime syksynäkin.


Minä kyllä olen tehnyt parhaani tänäkin vuonna.


Yhteistyötähän tämä on, vai kuinka.


Jonkin aikaa jouduin odottelemaan, että "pomo" sai lähdetyksi pois. Sillä on taipumus innostua kaikesta  ja jäädä "vielä hetkeksi". Jos se useammin lähtisi palstallekin, meillä olisi hieno kasvimaa.


Kotiin ehdittiin sopivasti katsomaan auringon viime säteitä tältä päivältä.


Ja näin siis aurinko laskee.


Onneksi meillä on myös kuu, joten kuvaamista riittää. Huomiseen! ...veikkaisin näin...

2 kommenttia:

  1. Tuo ensimmäisen kuvan arabesk lähentelee jo Nurejevin parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. minä olen noissa jalkajutuissa aika hyvä.

      Poista