Vähän kaikkea

Olipahan viikonloppu!

LAUANTAINA
aamusta mentiin Herkkutaskun kanssa kasvimaalle, kun "pomo" meni katsomaan Henun tuntia. "Pomo" uskaltaa nyt mennä, kun ei voi joutua kiusaukseen aloittaa itsekin taas ratsastusta. Se kun on nykyisin puolieläkeläinen, niin tuo europuoli vaatii vähän malttia.

Henu ratsasti tietenkin Jackiella. Pieniä esteitä hyppäsivät ja hyvin selvisivät. "Pomosta" oli kiva nähdä tuttuja heppoja ja tuttuja ratsastajia.

Heti, kun "pomo" palasi, lähdettiin taas. Mentiin saareen, jossa oli seuraa. Tuossa takana on outoja hevosia, joten minun piti tietenkin tulla kuvaan niiden kanssa. 

Huomaatteko, miten omituinen perspektiivi tässä kuvassa on.

.

Rannassa oli kaikenlaisia lintuja. Joo, tiedän, ettei tässä kuvassa näy kuin sorsia, mutta kauempana oli. Me ei kuitenkaan menty rantaan vaan käännyttiin toiselle polulle.

Pitkoksia pitkin mentiin tosi outoon paikkaan. Väki näytti olevan eri maailmasta. Ihme vaatteet ja talot. Oltiin rauta-aikaisessa kylässä, jossa oli markkinat.

 

Ihan mielenkiintoista väkeä vaikka ensin minua vähän epäilytti se miekkojen kalske. Kuulosti vähän matontamppaajapirulta, mutta onneksi totesin sen vaarattomaksi. Ehkä parasta kuitenkin oli rautakautinen sahanpuru. Siinä kieriskelin kauan ja hartaasti. En ole koskaan ennen päässytkään sahanpuruissa piehtaroimaan. Ei me kuitenkaan löydetty mitään ostettavaa, joten pitkospuita vain takaisin ja sillan yli sinne Seurasaareen.

 

Saaressa oli upeita sileitä rantakallioita ja hiekkarantaakin. Olisi ollut hienoja kolojakin kaiveltaviksi, mutta aika ei riittänyt. Tarkoitus oli nimittäin tutustua historiaan ja katsella vanhoja esineitä ja rakennuksia

 kuten isoa tervavenettä, myllyä

    

ja hassuja pieniä tönöjä. Siinä oli aitta ja joku koto, katolla kasveja, joita Herkkis tunnisti. "Pomo" vain myönteli, kun ei se ollut nimistä varma.

Hassu oli myös Antti kolmella kielellä: Antti, Antti, Antti. Komea sen sijaan oli tuulimylly. Myllyn juurella oli hyviä viestejä, joita luin tarkkaan.

 

Kirkkopihalle ei päästy, eikä muillekaan pihoille, kun ei oltu ostettu pääsylippua. Minulle riitti ulkoakin katselu, mutta Herkkutasku olisi mieluusti käynyt lähempääkin katsomassa. Aidatkin täällä oli ihan omanlaisiaan keppiviritelmiä. Herkkutasku ihasteli niiden tekotavan huolellisuutta.

Tässä oli jännät portaat, mutta sisälle ei saanut mennä.

Kirkonmäellä vähän pyöriskelin rinteessä ihan perinteisesti heinikossa.

Noita oudosti pukeutuneita ihmisiä oli kaikkialla. Sadetta oli uhkaillut koko ajan, joten pakko oli lähteä ajoissa pois. Hyvin meni, koska kova sade alkoi vasta, kun oltiin autossa. Iltalenkki tosin meni aika uimiseksi.

SUNNUNTAINA
ensin aikainen aamulenkki Herkkutaskun kanssa ja sitten taas mentiin.

Joko mennään? "Pomo" on hidas, sanoi Herkkis. Mutta matkaan päästiin ja perille tultiin. Nuuksioon metsän keskelle. Minä tykkäsin ja niin kait nuo muutkin.
Hienoja metsäpolkuja kuljettiin. Jonkin verran oli muitakin kulkijoita, mutta ei kuitenkaan häiriöksi asti. Ja jokunen koirakin tavattiin.
Metsän lisäksi alueella oli paljon vettä.

Muutamien lätäköiden juomakelpoisuuttakin testasin. Erinomaista vuosikertaa sanoisin.

Tietenkin otettiin perinteinen kansallispuistoyhteiskuva. Loistava kuva-asettelu on tietenkin "pomon" käsialaa. Patokin löytyi ja sen ansiosta vesiputous. Viidakon tuntua ilmassa.

Komeita kallioita oli myös jatkuvasti. Korkeuserothan eivät näissä kuvissa tietenkään näy.

Herkkis kykki innokkaasti puiden juurilla keräillen sienivauvoja. Sienivauvojen löytäminen vaati kävelyä polkujen ulkopuolella. Minä olin välillä ihan hermona, kun pelkäsin, että Herkkis eksyy, kun ei pysynyt meidän mukana.  Pitkospuilla sentään mentiin kaikki kiltisti jonossa.

Mitä me "pomon" kanssa välillä unohduttiin ihailemaan suolampia. "Pomo" otti tietenkin kuvia. Minä vain tutkailin maisemia.

Välillä oli kuivaa jäkäläkangastakin eli vaihtelua riitti.

Sammalet olivat herkullisen vihreitä mutta Herkkutasku vain painalsi eteenpäin.

Tässähän se syy juoksemiseen on, suppilovahverot.

Ja tässä sitten Herkkis työssään eli sieniä, sieniä. On hyvä, että pusseja on aina mukana vaikka niihin yleensä kerätään muuta kuin sieniä.


Saaliin kanssa sitten tyytyväisenä kotiin ruokaa tekemään.
"Pomo" kävi vielä ponistelemassa Ennin kanssa ja tietenkin iltalenkki hoidettiin, mutta kyllä täytyy myöntää, että lähinnä vain nukuin.