Yöllä heräsin kesken mukavan unen hirveään jyrinään. "Ukkonen" mutisi "pomo", eikä meinannut herätä. Heräsi se sitten kuitenkin valvomaan minun kanssa.
Aamulenkillä selkäni takana oli tällainen värikäs taivas ja nenäni edessä tällaista. Ihmiset kiiruhtivat töihinsä. "Pomo" vei Ennin tarhaan, joten ei ollut kiirettä.
Meidän kotinurkilla on vielä kauniita kukkia. Talossa asuu ahkeria viherpeukaloita, jotka jaksavat hoitaa kukkia yhteiseksi iloksi. "Pomokin" niistä nautiskelee, kun ei saa sitä omaa palstaa mihinkään kuntoon.
Iltapäivällä sitten oli kesä. Outoa. Lämmintä ja kaunista. Kesäisin pitää syödä heinää ja poseerata.
Niin kaunis oli ilma, että "pomokin" halusi koluta kallioita sen sijaan, että olisi ollut siivoamassa. Ehtii sitä myöhemminkin. Kallioilla on näitä piehtaroimispaikkoja. Minulla on karvanlähtöä ja sen takia ihokin kutisee ja hilseilee. Piehtarointi tekee hyvää. Kallioilla pääsee melkein rantafiilikseen, siis "pomo". "Pomo" on jonkinasteinen meri-, rantakallio-, yms. hullu. Minä en niin siitä merestä.
Syksyn tulon myötä on odotettavissa värikästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti