lauantai 8. syyskuuta 2012

Pilvibongarin onnenpäivä

Minkähän takia meillä herätään aina niin hillittömän aikaisin. Luulisi, että edes viikonloppuisin "pomokin" nukkuisi. Mutta ei, sitä on vain väkisin kammettava ylös. No, olihan siellä kieltämättä herkänväristä, kun "pomo" meni taivaita katselemaan.
Linnanmäki hohteli kultaisena, kun nouseva aurinko värjäsi sen. Pilviä oli koko päivän erimuotoisina ja erivärisinä joten taivaskuvia on luvassa. "Pomon" mielestä taivaita ei kannata kuvata, jos siellä ei ole pilviä.

Pyykkitupa varaus onnistui ihan tälle päivälle, joten "pomolla" on vaatteita ensi viikollekin, puhtaita vaatteita. Mutta ennen pyykkiä käytiin pitkällä lenkillä. Aamuyöstä satoi ihan rankastikin, mutta koko aamupäivä oli poutainen.
Viikin peltoja kierreltiin. Sehän on meille helpoin tapa suorittaa nämä kävelyt.

 

Minähän tykkään heinikoista ja "pomokin" liikkuu mieluummin hiekkateillä kuin asvaltilla. Hiihtäjäkin nähtiin. Minä innostuin siitä hillittömästi. Ajatelkaa! Hiihtäjä syyskuussa!
Kaurahalme oli pahasti lakoontunut sateiden piiskaamana.


Kasvimaallakin käytiin. Tai siis "pomo" kävi. Minulle se ei viitsinyt avata porttia. Lyhyen ajan takia tartte, se vain mutisi. Mangoldia haettiin.
Iltapäivällä ukkonen sitten nousi. Ihan oppikirjanmukainen pilvi kohosi taivaanrantaan. Päälle iski salamat, jyrinä ja rankkasade. Arvatkaa, pelottiko. Hetken oli kaunista ja sitten taas. Meidän piti mennä hakemaan troppia eläinlääkäriltä, kun minulla on kutiava ihottuma toisessa kyljessä. Ihan pieni se on, mutta kun on tuo tohtori saatavilla, niin "pomo" käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen.

 

Kun sade loppui. lähdettiin lenkille. Ja katsokaa kehen törmättiin! Sehän on kaverini Jawa!
Meidän hännätkin on kamuja.

 

Sivistyneesti vaihdettiin poskisuukot. Ensin oikealle ja sitten vasemmalle.
Kun on kaksi nenää, säästyy aikaa. Toinen tsekkaa toisen puolen ja toisen. Välillä vaihdetaan tietoja ja sitten syvennytään viesteihin.

 

Samaakin lehteä voi lukea, jos on sopuisa. Siinäpäs olikin jymyjuttu.  Merkkasin ohimennen Jawankin omakseni. Jawa ei piittaa. Se on niin äijä, ettei sitä mikään heilauta. Yhdessä jatkettiin matkaa ja yhdessä tutustuttiin maastoon kunnes Jawa suuntasi kotiaan kohti ja minä myös.

 

Tuossa on komea rivi verivaahteroita  ja täällä sateenkaari. Sateenkaaresta "pomo" jaksoi ottaa kuvia, mutta onneksi ei sentään lähtenyt aarretta etsimään.
Skeittipuisto edistyy näköjään. Kumpareissa on jo rautavahvisteet.

 

Myrsky kaatio joku päivä sitten pihlajan. Nyt joku oli käynyt pilkkomassa sen latvan ja lvittänyt marjoja tielle.Iltaa kohti kaikki jatkui ennallaan eli paistetta ja sadetta ja pilviä taivaalla, mustia ja punaisia.

3 kommenttia:

  1. Teillä on upeat taivaat, ukkoset ja sateenkaaret. Meillä vain sateet ja tuulet.

    VastaaPoista
  2. Upeat kuvat jälleen! Sinä taidat tuntea tuon Jawa-kaverisi jo kaukaa. Näetkö pitkälle vai hajustako tunnistat??
    Siniliini

    VastaaPoista
  3. Oli meilläkin sateita ja tuulia, kovia tuulia, pelottavan kovia tuulia. Sateella ei menty uloas, tuulilla pelotti.
    Minulla on tarkka näkö Siniliini, mutta joskus erehdyn. Mutta Jawa on niin omannäköisensä, että sitä en keneenkään sotke.

    VastaaPoista