"Pomo" on terve, kun se leikki

Illalla satoi, yöllä satoi ja aamulla satoi. Me nukuttiin pitkään. "Pomo" nukkui taas tosi levottomasti. Näki varmaan unia karusellista, kun pyöri pitkin ja poikin. Minä yritin rauhoittaa sitä tulemalla nukkumaan ihan viereen, mutta ei se paljon auttanut. Meillä oli kyllä ikkuna kiinni. Olisko se ahdistanut. "Pomo" laittoi sen illalla kiinni, kun minua sade hermostutti. Mutta minä kyllä nukuin yöni aivan erinomaisesti. Kiitos kysymästä vain. Jatkoin aamullakin tyytyväisenä kunnes "pomo" meni niitä taivaitaan kuvaamaan. Parvekkeen oven aukaisuun aina herään. Yleensäkin nukun koiran unta, mikä ei ole ihme, minähän olen koira.

Sadehan lakkasi aamulla ja näytti siltä, että tulee kaunis päivä.

 Kyyhkyt mietiskelivät langalla, mitä tänään tekisivät. Veikkaan, että pelloille syömään menivät kuten kaikkina muinakin päivinä.  

Kun "pomo" oli saanut taivaat kuvatuiksi, se meni juomaan kahvia ja lukemaan kameran käyttöohjetta. Minä menin takaisin nukkumaan.

 

 

  

Nuku siinä sitten, kun joku pyörii koko ajan ympärillä kameran kanssa. Vaihdoin tahallani asentoa.
Mutta niinkuin huomaatte, ei se paljon auttanut. Lopulta kuitenkin "pomo" oli saanut kyllikseen ja mentiin ulos.

Roskia vietiin vaihteeksi pyykkituvan läheiseen roskikseen. Minä odotin tietenkin. Kyllähän minä jo tämän jutun osaan. En edes yritä lähteä mihinkään, joten "pomo" vain kietaisee hihnan pylvään ympäri ja luottaa minuun. Meni siitä joku koirakin juuri ohi, mutta ei tullut moikkaamaan, joten enpä minäkään välittänyt. Osataan sitä täälläkin teeskennellä välinpitämätöntä. 

Seuraavaksi jouduin tietenkin pyykkituvan eteen. "Pomo" kävi varaamassa iltapäiväksi vuoron, jonka se kävi sitten myöhemmin perumassa, kun totesi, ettei viitsikään mennä pyykille.

Lenkille mentiin teollisuusalueen kautta vaihtelun vuoksi. Eihän siitä lenkistä pitkä tullut, mutta kuvia kyllä riitti, koska "pomo" taas kokeili erilaisia asetuksia. Ehkä se oppiikin vielä käyttämään uuden kameran hienouksia.

Tämä roskasäkki yritti teeskennellä olevansa mörkö, mutta minä en uskonut vaan kävin lirauttamassa sen päälle merkin, että muutkin koirat tietää sen vaarattomaksi.

  

 

Kotikalliollekin mentiin, jotta voin vähän juoksennella ja etenkin, jotta "pomo" voi ottaa kuvia.

 

Ihan tyytyväinen "pomo" alkaa olla, kun on saanut äänet ja kuvannäytöt pois.

Hyviä kasvikuvia ottaa automatiikallakin. On siinä ihan kasviasetuskin, mutta sitä "pomo" ei nyt tänään enää jaksanut kokeilla.

 Enni tuli käymään ja toi mukanaan puhuvan ponin. Luulin, että se puhuu minulle. Mutta näin ei kuulemma ollut asia.

Enni ja poni leikkivät legoilla, minä seurustelin kettutytön kanssa kunnes uni voitti.

 

Enniä ei nukuttanut.

Kun Enni lähti kotiinsa, me mentiin lenkille. Joku oli käynyt vähän kitkemässä. Erinomaista!
Käytiin pujottelurinteen kallioilla katselemassa aurinkoa piehtaroimassa  ja juoksemassa. (Noita kahta viimeksimainittua tein vain minä.)

Tässä tiessä on hirveä railo. Miten minä pääsen sen yli?
Aurinkoista oli koko ajan.
Eikös tämä jo riitä? "Pomo" on ihan innoissaan, kun se näki eilen töllössä ammattieläinvalokuvaajan, joka sanoi, että yksi tärkeimmistä jutuista on ottaa mahdollisimman monta kuvaa. Minusta tämä osuus toimii meillä. Valokuvaajalla oli kyllä muitakin neuvoja, mutta niihin ei "pomo" kiinnittänyt huomiota. Nyt se suree, että eilisillasta lähtien kuvia on tullut vain 385. Ei sillä määrällä pääse ammattilaiseksi ... ei se kuulemma haluakaan?

  

Ja ne taivaat tietenkin...