Vaihteeksi "pomo" heräsi aikaisin.
Taivas oli hennon rusottava ja ilma mukavan raikas mutta ei kylmä. Aamulenkille lähdettiin suht myöhään, sillä aamukahveilu taas kesti. Mutta kun sitten vihdoin lähdettiin, oltiinkin kauan. Vanhan hyppyrimäen kautta suunnistettiin Herttoniemelle päin. Rauhallisempia teitä kuljettiin sillä kaunis sää oli houkutellut paljon muitakin liikkeelle. Pyöräilijöiden seassa on aina hankalampaa, kun pitäisi pysytellä koko ajan samalla puolen tietä. Eihän se käy vaan viestit on luettava molemmin puolin tietä.
Lähelle rantaa laskeuduttiin. Näissä laskuissa joutuu aina "pomoa" odottelemaan, kun siitä on vanhemmiten tullut niin kovin varovainen kaikessa.
Hyviä heiniä siellä matkalla oli, joten ei se odottelu aina hukkaan mennyt.
Täällä oli paljon nuotionjälkiä ja jonkin verran roskiakin. Mutta ottaen huomioon, että tämä on nuorison suosima kokoontumispaikka, roskia oli tosi vähän. Eikä syytetä nuoria. Kyllä näillä kallioilla oleilee kesällä kaikenlaista porukkaa.
Ärsyttävää oli se, että jotain ruoanjämiä oli myös jäänyt pariin paikkaan, eikä "pomo" laskenut minua sinne. Heinään jouduin siis tyytymään.
Hyvin epämääräisen mutaisen polunpätkän päässä oli hieno näköalakallio. Siellä ei kuitenkaan kauan viivytty, vaan lähdettiin kotia kohti vähän eri reittejä kuin tänne tullessa.
Muutama koirakin nähtiin, mutta menivät aika kaukana.
Jonkin verran sattui polkujen varrelle ruskakasvejakin, mutta enemmän kesäinen päivä oli kuitenkin.
"Pomo" meni Ennin kanssa ponistelemaan vaikka näki, että olin hermostunut. Tuuli nimittäin yltyi iltaa kohti ja äänimaailma oli melkoinen, ujellusta, ulvontaa, ovien pauketta. Mutta kaikesta selvitään.
Ponistelun jälkeen mentiin iltalenkille. "Pomo" oli päättänyt, ettei jaksa enää ottaa kuvia, mutta toisin tietenkin kävi. Oli kuulemma ihan vain pakko kokeilla sitå lapsieläinasetusta, jolla pitäisi saada kuvia liikkuvista otuksista eli minusta. Ei se sitten kuitenkaan täydellisesti toiminut eli suurin osa kuvista meni pieleen.
Ja taivaat kans.
"Pomo" meni Ennin kanssa ponistelemaan vaikka näki, että olin hermostunut. Tuuli nimittäin yltyi iltaa kohti ja äänimaailma oli melkoinen, ujellusta, ulvontaa, ovien pauketta. Mutta kaikesta selvitään.
Ponistelun jälkeen mentiin iltalenkille. "Pomo" oli päättänyt, ettei jaksa enää ottaa kuvia, mutta toisin tietenkin kävi. Oli kuulemma ihan vain pakko kokeilla sitå lapsieläinasetusta, jolla pitäisi saada kuvia liikkuvista otuksista eli minusta. Ei se sitten kuitenkaan täydellisesti toiminut eli suurin osa kuvista meni pieleen.
Ja taivaat kans.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti