...mun sitä ulkoiluttaa täytyy, on raitis ilma tärkeää...
Aamutaivas oli taas hempeä ja aamu rauhallinen.Mutta sitten, kun lähdettiin, kävelyä riitti. Minä kyllä välillä vähän nautiskelinkin mutta enimmäkseen tallusteltiin polkuja pitkin.
Eipähän minulla sinänsä ollut mitään ulkoilua vastaan. Kaunis ilma ja vähän uusia maisemiakin ja itseasiassa "pomoa" joutui usein odottelemaan. E se mikään huippukävelijä kuitenkaan ole. Joku tuntematon taiteilijakin oli ollut lenkillä.
Kivisillä poluilla liikuin hyvinkin nopsaan, mutta kun "pomo" oli hirveän varovainen, jouduin välillä palaamaan takaisin tai odottelemaan, että pääseekö se ollenkaan ylös asti.
Oravia oli aika paljon liikkeellä ja lintuja myös. Kauniita kallioita ja maisemia oli runsaasti. Moni muukin oli täällä kulkenut, kun leveät polut risteilivät kaikkialla. Koirat ei niitä polkuja kuluta, joten turha minua on syyttää. Ihmiset ne maisemaa kuluttaa.
Tuolla puskissa liikkuu nyt joku. Voisin mennä katsomaan.
Juostaan nyt, jottei se pääse karkuun. Katosihan se tietenkin, mutta eiköhän uusia löydy. Kivoja koloja täälläkin on.
Kun lenkki vain kesti ja kesti, piti ottaa vähän heinää mahan täytteeksi ja vettä juotavaksi. Onneksi löytyi hieno puro.
Kotiin sitten vihdoin mentiin.
Mutta eipä siellä kotona kauan oltu, kun taas mentiin. Nyt päinvastaiseen suuntaan eli rantaan. Juhannuksena oltiin täällä. Jawakin oli. Kovin oli kesäinen olo nytkin. Lintuja ei kyllä paljon näkynyt, lintubongareita kyllä jokunen. ilvet olivat vaaleita, mutta ihan näyttäviä.
Tämän retken päätteeksi sain vielä juosta muutaman lenkin. Pellon laitaan mentiin ja "pomo" laski minut vapaaksi. Minä sitten tykkään juosta ja keppejä piilotella.
Viikintien ja Viilarintien ympyrä näkyy olevan valmis. Nopeasti se tuli sen jälkeen, kun hommat vihdoin aloitettiin. "Pomo" kävi kaupassa. Minä odotin. Viimeinen lenkki tehtiin auringonlaskun aikoihin. Huomatkaa, että aurinko laskee jo aika lähelle voimalinjan ja hyppyrimäen puoliväliä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti