Mainio maanantai

Minä en aamulla ottanut pultteja siitä, että on maanantai.
Minä osaan rentoutua, toisin kuin eräät. Aamulenkillä satoi eli ei kuvia.

Kun "pomo" palasi töistä kotiin, lähdettiin pitkälle ja mielenkiintoiselle lenkille pyykkituvan kautta taas vaihteeksi.

Ensi alkuun yritettiin ottaa kiinni yhtä irti olevaa koiraa. Melkein saatiin, mutta aina livahti karkuun. Onneksi se sitten lopulta löysi omistajansa ja pääsi kotiin.

Me jatkettiin metsään. Välillä tuntui, ettei "pomo" tiennyt, missä ollaan. Mutta eihän täällä oikeasti voi eksyä, niin ovat pieniä nuo metsälämpäreet. Vähän "pomo" hermostui.kun vetäisin liian lujaa ja se meinasi mennä nenälleen. Höh! Ei ole minunvika. Olisi varuillaan.

Pellolla pääsin hetkeksi juoksemaan vapaana. Otettiin kuviakin, mutta kamera ei osannut ottaa teräviä. Heti "pomo" mietti, että entinen kamera oli parempi. Sellainen se on. Luulee aina, että ennen oli parempi.

Pellolta jatkettiin mäyrämetsään ja minä halusin heti sinne mäyränpesälle vaikka "pomo" yritti estellä. Pääsin minä kuitenkin kurkistamaan sinne.

Koti näkyy tuolla taustalla. Tässä on pururata ja tässä taas jokena tulviva tie.